"The casting director is the person who culls the actors and brings the director the best choices for the role, after which the discussion begins and ultimately the director decides–but with much advice from the casting director, whose instinct the director relies on. Cindy Tolan is my long-term casting partner. She is probably my most intimate collaborator. My dread of miscasting is why I walk around with fear in my belly for months when I am trying to cast a film.
Roolittaja on henkilö, joka poimii parhaat näyttelijät ohjaajan valittavaksi roolia varten. Roolittajan valikoinnin jälkeen alkaa keskustelu ja lopulta ohjaaja valitsee – tosin roolittajan neuvoihin tukeutuen, sillä ohjaaja luottaa roolittajan vaistoon. Cindy Tolan on pitkäaikainen roolituskumppanini. Hä on mitä todennäköisimmin läheisin yhteistyökumppanini. Väärin roolittamisen pelkoni takia kävelen perhosia vatsassa kuukausien ajan yrittäessäni roolittaa elokuvan.
Each day I try to fight off the senseless lists of actors who “mean something” in terms of their “numbers”. In other words, it is very hard to cast an actor or actress in a lead role who has not been in some kind of hit in Europe, because the investors want to know that even if your film flops here, it will make money over there. Naturally it makes sense that many people go to films because of the stars that are in them, but ultimately the predictions of success are just voodoo. Star vehicles can fail; unknown actors can rise to stardom overnight. That is in part what’s thrilling about casting."
Yritän päivittäin taistella järjettömiä "tunnettujen", "suuria summia" merkitsevien näyttelijöiden listoja vastaan. Toisin sanoen, on vaikea roolittaa pääosaan sellaista näyttelijää, joka ei ole näytellyt jossain eurooppalaisessa menestyselokuvassa, koska rahoittavat haluavat olla varmoja siitä, että jos elokuva on joltain osin epäonnistunut, se kykenee ainakin tuottamaan tunnettujen näyttelijöiden siivellä. On toki luonnollista, että ihmiset menevät katsomaan elokuvia niissä esiintyvien tähtien takia, mutta loppujen lopuksi menestyksen ennustaminen tällä tavoin on pelkkää taikauskoa. Tähti voi tehdä huonon roolisuorituksen; tuntematon näyttelijä voi nousta kuuluisuuteen yhdessä yössä. Tässä piilee roolituksen jännittävyys.
Any wit it exhibits is of the slow-twisting-of-the-knife variety. A sequence that picks apart the undefined legal phrase "the best interest of the child" is scored to a section of "March of the Sugarplum Fairies." Animated re-creations of witnesses' stories contain odd moments of caricature, as when a faceless stick figure representing a child custody evaluator takes a parent's hard-earned money and bolts like a cartoon swindler trying to make the next train out of town.
Вид остроумия, которое фильм представляет, входит в категорию "сыпать соль на рану". Часть, которая разбирает неопределённую юридическую фразу "в лучших интересах ребенка", представляется с музыкой "Танец Феи Драже". Анимированные сцены которые иллюстрируют рассказов родителей, содержат некоторые странные карикатурные моменты, на пример когда безликая фигурка, представляющая сотрудника социальной службы по правам детей, забирает с трудом заработанные деньги родителя и спешит как мультящий мошенник, пытаясь успеть на поезд домой.