It's 5,423 miles between Park City, Utah, and Warsaw, the capital of Poland where I'm currently crashing on my dear friend's couch (before I find an affordable place to stay). There was no way I could travel to Sundance this year (even though I enjoyed covering it for this site in 2013), but I nevertheless felt like I was there on the night of 19 January, when Steve James' "Life Itself" premiered at the festival. As a contributor to the Indiegogo campaign supporting the film, I was one of more than a thousand backers granted an access to an exclusive live-stream, which allowed me to watch the movie simultaneously with the opening night audience. It proved to be an unforgettable experience.
Park City, Utahin ja Varsovan välillä on 5,423 mailia ja täällä majailen ystäväni sohvalla (kunnes löydän sopivanhintaisen asuinpaikan). Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta matkustaa Sundance:iin tänä vuonna (vaikkakin pidin tapahtumasta raportoimisesta tälle sivustolle vuonna 2013), mutta kuitenkin tuntui siltä kun olisin ollut siellä yöllä 19. tammikuuta kun Steve Jamesin "LIfe Itself" oli ensi-illassa festivaaleilla. Koska olin osanottajana Indiegogo-kampanjassa, joka tuki tätä elokuvaa, olin yksi yli tuhannesta tukijoista jolle oli myönnetty pääsy yksinomaiseen live-lähetykseen, jonka kautta pääsin katsomaan elokuvaa samanaikaisesti avajaisyleisön kanssa. Tämä osoittautui unohtumattomaksi kokemukseksi.
Because of the time difference, I needed to stay up till the middle of the night in order to access the stream. Not that I minded. I made myself some tea, wrapped myself in a blanket, curled up on my couch and placed my laptop on a night table. I didn't want to wake up my hostess, so I moved away from the door leading to her room and hooked up my headphones to the computer. After an initial glitch while logging in, the film started and I found myself entranced. There it was: Roger's life unspooling (as it were) on the very same device I used to keep my correspondence with him. No wires were attached and memories started brewing.
Aikaerosta johtuen jouduin valvomaan keskiyöhön päästäkseni seuraamaan lähetystä. Ei niin, että sillä olisi ollut väliä. Tein itselleni teetä, kääriydyin sohvalleni ja laitoin kannettavan tietokoneen yöpöydälle. En halunnut herättää emäntääni, joten siirryin kauemmaksi hänen ovestaan ja kiinnitin kuulokkeet tietokoneeseen. Alussa ilmaantuneen sisäänkirjautumishäiriön jälkeen elokuva alkoi, ja olin haltioitunut. Siinä se oli: Rogerin elämä näyttäytyi (sellaisena kun se oli) samalla laitteella, jonka kanssa olin pitänyt häneen yhteyttä. Langattoman vapaana ja muistot alkoivat muhia.
